Kylläpä on hujahtanut pitkä aika viime kirjoituksesta. Ei silti, että meille paljon mitään oisi tapahtunutkaan;  tasasen tappavaa arkea ja työkiireitä..

Poistin meidän kotisivut netistä ja tarkoitus olisi nyt ylläpitää vain tätä blogia ja kirjotella tänne vähän laajemminkin (ja useammin) meidän elämästä, ei pelkästään treeneistä. Mulla tahtoo vaan sinni loppua, kun en saa ulkoasua ja sisältöä muokattua sellaiseksi kuin haluaisin. Niilon tiedot sain laitettua omalle sivulleen, mutta tulokset puuttuvat vielä. Täytyy ehkä kysyä siskolta neuvoa. Sehän se on mulle tän ulkoasunkin suunnitellut..mutta aloitetaan nyt ensin näistä päivityshommista.

Me ei olla Niilon kans tänä vuonna paljon harrasteltu, siis kisoja ainakaan. Ollaanhan me lenkkeilty hyvinkin ahkeraan, jopa juostu. Siitä mää oon tykännyt, harmi vaan kun mun jalat ei oo aivan samaa mieltä. Kerran ollaan käyty näyttelyssä kesällä ja kun sieltä heti saatiin se viimeinen puuttuva serti, niin mitäpä sitä enempää kiertelemään. Niilo on nyt sitten virallisesti Kans Fin & Blr Mva, Eestin vahvistus vielä puuttuu. Todistus odottaa tuossa pöydän nurkalla kennelliittoon lähetystä. Jos sitä huomenna töistä ehtis sen postittaa. Mulla on ollut jotenkin aika ahdistava vuosi. Töissä on ollut välillä vähän liikaakin kiireitä ja läheisillä vaikeaa. Ja kun aina ei osaa oikein auttaakaan..Onneksi nyt on helpottanut.

Viikon päästä lauantaina lähdetään koko perheellä kanarialle lämmittelemään ja otetaan mammakin mukaan rentoutumaan. Nikkellekin varmistui tänään hyvä hoitaja, joten voi hyvillä mielin lähteä. Kyllä mua aina niin inhottaa kysellä hoitajaa elukoille, mutta kun ei millään raskis Niiloa minnekään hoitolaankaan viedä. Onneksi tähän asti ainakin on aina tuo hoitopuolikin järjestynyt. Eihän me kuitenkaan niin kauhean usein reissata. Ois vaan niin kiva ku ois joku ainavalmis vakihoitaja.. Taitaa olla toiveajattelua..

Tänään käytiin Niilon kans eka kertaa Katrin voi/evl treeneissä ja ihan kivasti meillä olosuhteet huomioiden meni. Kenttä oli kauheeta kuravelliä ja satoi ja tuuli koko ajan, niin ja oli KYLMÄ! Seuraamisen askeleita otettiin vähän joka suuntaan. Nehän Nikke kyllä osaa, mutta sade vähän inhotti. Paikalla istuminen meni hienosti. Tunnarikapulaa piiloteltiin ruohikkoon ja eka haahuilun jälkeen sekin löytyi kyllä hienosti, kun ottaa huomioon, että me ollaan kokonaista kaks kertaa treenattu sitä aikaisemmin. Ruutu löytyi myös hyvin pienen muistelun jälkeen. Jospa tämä taas tästä lähtis sujumaan!