Tokoa ollaan treenattu vaikka en ole saanut aikaiseksi niistä kirjoitella. Lähinnä ihan pikkutreenejä ominpäin. Tänään saatiin kerholle Jokisaaren Minna neuvomaan meitä koulutusohjaajiakin. Aluksi oli agilitytreenit ja illemmalla tahkottiin tokoa. Tosi kiva ilta vaikka vettä satoikin, välillä enemmän ja välillä vähemmän..

Niilon kanssa saatiin neuvoja kolmeen asiaan. Ensiksi oli tämä meidän vinkuminen (tai koiran). Mietittiin mistä vinkuminen johtuu. Niilohan vinkuu silloin kun ei tehdä mitään ja silloin kun vieraita koiria on näkösällä. Ja ongelma pahenee pitkien treenitaukojen jälkeen. Neuvoksi saatiin seurata koiraa vielä ja yrittää miettiä syytä vinkumiseen. Haluaako se muiden luo leikkimään, komentaako se minua, onko se nuoren pojan intoa vai mitä.. Yritetään hillitä vinkumista. Kokeillaan esim. siirtää paikallaolo harjoitukset treenin loppuun. Nythän oon ottanut paikallaolon melkein aina alussa. Pitäis myös kokeilla vinkuuko se samalla lailla treenin jälkeenkin. Ainahan treenin jälkeen vien sen heti autoon loppupalkalle. Vois kokeilla rauhoittuuko se kun treenit on jo ohi..

Seuraamisen valitsin toiseksi aiheeksi. Niilolla on ollut välillä kontaktin kanssa ongelmia ja myös seuraamispaikka on vähän hakusalla. Tässä sain saman ohjeen, mihin olen itsekin jo päätynyt eli lyhyitä pätkiä niin, ettei koira pääse liian eteen seuraamaan. Seuraaminen sujuu aina hyvin niin kauan kun paikkakin pysyy. Sitten kun Niilo liikkuu liian eteen, se haittaa minun kävelemistä ja joudun varomaan koiran varpaita. Kun varon koiraa, kävely muuttuu epämääräiseksi, jolloin koira helposti pomppaa sivuun varoakseen minua. Eli helppoja pätkiä, remmi selän takaa, niin että se kiristyy kun koiraa edistää. Treeniä pari kertaa päivässä pikku harjoitus.

Lopuksi aloitettiin tunnariharjoitus. Sainkin vinkiksi aivan uuden tavan opettaa tunnari. Oli kuusi metallipurkkia, joissa päällä reikä. Jokaisen alle laitetaan kapula. Yhden alle hajustettu ja makkara vielä varmuudeksi kaveriksi. Mennään koiran kans katsomaan purkkeja. Heti kun koira reagoi omaan kapulaan (aluksi siis siihen makkaranhajuun), hurjat kehut, palkka ja nostetaan purkki ja annetaan se makkara. Näin aloitetaan, vaihdellaan purkkien paikkaa ja annetaan koiran etsiä se oma purkki. Pitää varoa ettei koira pääse itse tassulla kaatamaan purkkia (näin Niilo teki :-)). Kun koira osaa varmasti etsiä oman purkin, voi pari purkkia kääntää väärin päin, niin että kapulat jääkin purkin päälle. Edetään hitaasti ja vähitellen käännetään kaikki purkit toisinpäin. Sitten kun koira osaa varmasti etsiä oman kapulan, pidennetään välimatkaa. Ajattelin nyt kokeilla tätä Niilon kans. Tämmöisessä harjoituksessa se ei ainakaan yhdistä tunnaria noutoon vaan oppii käyttämään alusta saakka nenäänsä.

Kiva, nyt on taas uusia eväitä koirankoulutukseen. Vielä, kun sais jostain sitä ylimääräistä aikaa.. Toukokuu on näyttäs olevan mulla niin täyteen buukattu, että vapaailtoja saa oikein katselemalla katsella. No, pitää muistaa, että kiirehän meillä ei minnekään ole. Harjoitellaan ihan kaikessa rauhassa.