Tokoa ollaan treenattu vaikka en ole saanut aikaiseksi niistä
kirjoitella. Lähinnä ihan pikkutreenejä ominpäin. Tänään saatiin
kerholle Jokisaaren Minna neuvomaan meitä koulutusohjaajiakin. Aluksi
oli agilitytreenit ja illemmalla tahkottiin tokoa. Tosi kiva ilta
vaikka vettä satoikin, välillä enemmän ja välillä vähemmän..
Niilon kanssa saatiin neuvoja kolmeen asiaan. Ensiksi oli tämä meidän
vinkuminen (tai koiran). Mietittiin mistä vinkuminen johtuu. Niilohan
vinkuu silloin kun ei tehdä mitään ja silloin kun vieraita koiria on
näkösällä. Ja ongelma pahenee pitkien treenitaukojen jälkeen. Neuvoksi
saatiin seurata koiraa vielä ja yrittää miettiä syytä vinkumiseen.
Haluaako se muiden luo leikkimään, komentaako se minua, onko se nuoren
pojan intoa vai mitä.. Yritetään hillitä vinkumista. Kokeillaan esim.
siirtää paikallaolo harjoitukset treenin loppuun. Nythän oon ottanut
paikallaolon melkein aina alussa. Pitäis myös kokeilla vinkuuko se
samalla lailla treenin jälkeenkin. Ainahan treenin jälkeen vien sen
heti autoon loppupalkalle. Vois kokeilla rauhoittuuko se kun treenit on
jo ohi..
Seuraamisen valitsin toiseksi aiheeksi. Niilolla on ollut välillä
kontaktin kanssa ongelmia ja myös seuraamispaikka on vähän hakusalla.
Tässä sain saman ohjeen, mihin olen itsekin jo päätynyt eli lyhyitä
pätkiä niin, ettei koira pääse liian eteen seuraamaan. Seuraaminen
sujuu aina hyvin niin kauan kun paikkakin pysyy. Sitten kun Niilo
liikkuu liian eteen, se haittaa minun kävelemistä ja joudun varomaan
koiran varpaita. Kun varon koiraa, kävely muuttuu epämääräiseksi,
jolloin koira helposti pomppaa sivuun varoakseen minua. Eli helppoja
pätkiä, remmi selän takaa, niin että se kiristyy kun koiraa edistää.
Treeniä pari kertaa päivässä pikku harjoitus.
Lopuksi aloitettiin tunnariharjoitus. Sainkin vinkiksi aivan uuden
tavan opettaa tunnari. Oli kuusi metallipurkkia, joissa päällä reikä.
Jokaisen alle laitetaan kapula. Yhden alle hajustettu ja makkara vielä
varmuudeksi kaveriksi. Mennään koiran kans katsomaan purkkeja. Heti kun
koira reagoi omaan kapulaan (aluksi siis siihen makkaranhajuun), hurjat
kehut, palkka ja nostetaan purkki ja annetaan se makkara. Näin
aloitetaan, vaihdellaan purkkien paikkaa ja annetaan koiran etsiä se
oma purkki. Pitää varoa ettei koira pääse itse tassulla kaatamaan
purkkia (näin Niilo teki :-)). Kun koira osaa varmasti etsiä oman
purkin, voi pari purkkia kääntää väärin päin, niin että kapulat jääkin
purkin päälle. Edetään hitaasti ja vähitellen käännetään kaikki purkit
toisinpäin. Sitten kun koira osaa varmasti etsiä oman kapulan,
pidennetään välimatkaa. Ajattelin nyt kokeilla tätä Niilon kans.
Tämmöisessä harjoituksessa se ei ainakaan yhdistä tunnaria noutoon vaan
oppii käyttämään alusta saakka nenäänsä.
Kiva, nyt on taas uusia eväitä koirankoulutukseen. Vielä, kun sais
jostain sitä ylimääräistä aikaa.. Toukokuu on näyttäs olevan mulla niin
täyteen buukattu, että vapaailtoja saa oikein katselemalla katsella.
No, pitää muistaa, että kiirehän meillä ei minnekään ole. Harjoitellaan
ihan kaikessa rauhassa.
tiistai, 8. toukokuu 2007
Kommentit