Taas jälkitreeniä. Tällä kertaa tein yhden pitkän jäljen, ehkä noin 200m. En mää osaa arvíoida noita pituuksia.. Tein jäljen pellolle, joka oli melko lällyinen ja märkä. Kaksi käännöstä; yksi molempiin suuntiin. Tuuli oli aika kova, mutta jotenkin se pyöri vähän joka suunnasta, joten en huomioinut sitä sitten mitenkään jälkeä tehdessä.

Jäljen vanhenemista odotellessa kokeilin, miten Niilo muistaa keppien ilmaisun. Kävelin mutkan pellolla ja pudottelin seitsemän keppiä matkalle. Niilon kanssa sitten lähdettiin ihan vapaasti kävelemään sama matka. Eka kepillä vähän muistuttelin, miten toimitaan. Niilo kyllä kepin huomioi, mutta ei mennyt oma-alotteisesti maahan. Loput kepit se osasi näyttää hyvin. Tai se menee maahan, kun huomaa kepin, mutta keppi saattaa kyllä jäädä mihin puolelle koiraa tahansa.. Jäljellähän se keppi ehkä helpommin jää siihen koiran eteen, jos koira menee suoraan maahan..

Sitten se jälki. Lähti taas hyvin jäljelle. Laitoin alkuun makkaranpaloja melko tiheään. Loppujäljelle sitten harvempaan. Ensimmäinen kulma meni vähän väljästi. Ei kyllä tehnyt kuin puolen metrin mutkan ohi jäljen, mutta yleensä on pysynyt ihan kiinni jäljessä. Käännöksen jälkeen huomasin kyllä, että oli sivutuuli, ehkä se vaikutti tuohon kulmatyöskentelyynkin.. Taas suora hyvin ja toinen kulmakin ihan hienosti. Kulman jälkeen näyttää vauhti vähän kiihtyvän hetkeksi. Loppupalkan ilmaisu tosi hienosti.

Seuraavalle jäljelle laitan kyllä sitten niitä keppejäkin kokeeksi. Katsotaan mitä Niilo niistä sanoo. Nää jälkijutut ja esineruutu on kyllä tosi mukavia treenejä, kun koiraa ei tarvi motivoida mitenkään. Saa vaan seurata hiljaa perässä ja katsella miten koira toimii..