Kerrankin päästiin kentälle PK-vuorolle treenaamaan, kun Jonin muskari oli peruttu. Aurinko paistoi lämpimästi, joten otin alkuun Niilolle pitkän paikallaolon kentän laidalla. Seisoin itse parin metrin päässä selin koiraan. Palkkailin aina, kun Niilo oli hiljaa. Pysyi hyvin paikallaan, eikä kertaakaan edes yrittänyt vaihtaa lonkka-asentoon, vaikka varmaan 15-20 minuuttia makasi. Vinkuminen ei ollut äänekästä ja välillä oli pitkiäkin pätkiä hiljaa. Aina kun uusi koira tuli kentälle vinkuminen koveni. Ajattelin, että tällaisia ylipitkiä paikallaolojakin on välillä hyvä harrastaa. Yleensäkin meidän paikallaoloharjoitukset on jäänyt aivan liian vähiin. Lämpenis vain nuo ilmat..

Paikallaolon jälkeen treenattiin seuraamista. Se meni mahtavasti. En edes muista milloin olisi mennyt yhtä hyvin. Kävelin pitkiä suoria, käännöksiä en ottanut juuri ollenkaan. Kontakti pysyi hyvin samoin seuraamispaikka. Narulelulla palkkaus. Liekö tuolla pitkällä paikallaololla osuutta tähän seuraamiseenkin..

Luoksetulon pysäytystä oli myös pakko ottaa pari toistoa, kun se eilen kokeessa meni niin pyllylleen. Ensin jätin koiran istumaan, kävelin parikymmentä metriä ja palasin palkkaamaan. Sitten suora luoksetulo. Seuraavaksi pysäytys pallopalkalla pari kertaa. Ihan hyvin se nyt meni. Heitin kyllä pallon heti seiso-käskyn jälkeen.

Lopuksi otin vielä paikallaoloa ihan hetken ja vapautus loppupalkalle.