Tein taas pari jälkeä Niilolle. Pelto oli päivällä puitu ja vähän jännitti onnistuuko jäljestys noin vasta leikatulla maalla. Tein jäljet niin ihan pienillä askelilla, kuitenkin niin että askeleet ei olleet yhdessä. Makupala eka jäljellä joka askeleeseen ja toka jäljellä sitten jo osasta askelista puuttui makkara. Kummallakin jäljellä loiva kulma, jäljet melko pitkiä, oisko 50-100 metriä. En oikein osaa noita pituuksia arvioida. Annoin jälkien vanheta yli puoli tuntia.

Pimeä meinasi yllättää, kun menimme pellolle, enkä tietenkään ollut merkannut ensimmäisen jäljen alkua tarpeeksi hyvin. Ei muuta kuin Niilo maate ja etsimään alkukohtaa.. ja löytyihän se lopulta. Kissa seurasi meitä ja mourusi takana, mutta se ei onneksi Nikkeä haitannut :-) Niilo jäljesti heti alusta alkaen tosi rauhallisesti ja tarkasti. Käännöskin meni hienosti! Toisen jäljen alun löysin vaivattomammin. Niilolla heti vauhti kasvoi, kun palkkaa ei ollutkaan joka askeleella tai sitten se jo väsähti, kun jäljesti eka jäljen niin hienosti. Koira eteni kuitenkin jälkeä myöten, mutta loppupalkka jäi huomaamatta ja meni siitä yli..

Lopuksi kotiin kävellessä pudottelin keppejä tien laitaan ja palattiin niitä sitten yhdessä etsimään. Nikke löysi ne hienosti ja toisella kepillä jo meni oma-alotteisesti maahan! Hienoa!