Käytiin jäljellä pitkästä aikaa. Keväällä viimeksi tein Niilolle pari jälkeä. Tehtiin jäljet pellolle, palkkana oli lihapullia. Marika oli opastamassa meitä.

Tein ensin pitkän suoran jäljen normaaleilla askeleilla. Aluksi laitoin joka askeleelle palkan, sitten joka toiselle ja lopuksi vielä harvemmin. Lopussa oli purkissa palkka. Annettiin jäljen vanheta jonkun aikaa ehkä n. 15 minuuttia. Niilo oli aivan innosta piukkana, kun otin sen autosta. Istutin sen viereen ja rauhoitin sitä vähän. Heti eka lihapullan palassa taisi olla ampiainen, joka taisi pistää Niiloa huuleen. Ainakin koira jäi kyttäämään ampparia ja huuli oli illalla vähän turvoksissa. Näytin Niilolle seuraavan askeleen ja se lähti jatkamaan matkaa. Hyvin se haisteli askeleet ja eteni tosi rauhallisesti! Vähän se seilasi sivusuunnassa, mutta palasi aina jäljelle ja pääsi hyvin loppuun asti palkalle. Niilo tahtoo aina väkisinkin jatkaa haistelua jäljen loputtuakin. Nyt otin sen lähelle enkä päästänyt jatkamaan. Mentiin autolle odottamaan, kun Marika teki sille uuden jäljen.

Toinen jälki oli tehty ihan tipuaskelilla ja palkka oli joka askeleella. Niilo seurasi nyt jälkeä tosi tarkasti eikä tarvinnut seilata sivusuunnassa. Hetikään kaikkia palkkoja se ei kuitenkaan noukkinut. Loppupalkalle laitoin sen maahan.

Tosi hyvin meni jäljet meidän harjoittelumäärään nähden. Nyt oiskin sitten tarkoitus syksyn ajan keskittyä jäljen harjoitteluun ja jättää tokotreenaus vähän taka-alalle. Katsotaan miten edistytään.