Nyt skarpataan ja kirjuutellaan heti treenien jälkeen kaikki ylös :-)

Eli tänään käytiin Nikken kans Katrin treeneissä ja olikin oikein luksus-treenit, kun ensinnäkin saatiin olla ainoita oppilaita ja toiseksi oltiin sisällä! Edellisessä ryhmässä oli onneksi useampi koira, joista yksi oli vähän jopa merkkaillutkin, joten hajuhäiriöitä meillä sentään oli ettei ihan liian helpolla päästy..

Ekaksi treenattiin voi-luokan luoksetuloa. Aluksi koko liike, joka meni hyvin. Niilolla tahtoo olla niin kova vauhti, että kokolattiamatolla ei jalat toppaa ihan heti, mutta pysähtyi kuitenkin. Sitten otettiin pelkkää seisomista ja maahanmeno jätettiin väliin. Hyvin meni.

Liikkeestä istuminen oli Niilolla vähän epävarmaa, mutta sitä me ei ollakaan harjoiteltu sitten BH-kokeen jälkeen. Eli aika pitkä aika viime kerrasta. Ekalla kerralla koira kyllä istui, mutta kun tehtiin koko liike, enkä palkannut varsinaisesti istumisesta, seuraavalla kerralla Nikke menikin sitten maahan.. Pari kertaa sitten varmistettiin istuminen ja palkattiin siitä.

Sitten kokeiltiin idioottirinkiä. Sitäkään ei olla koskaan ennen tehty. Hienosti meni. Eka sivulla seisoessaan Niilo näytti kyllä tosi epävarmalta, mutta pysyi kuitenkin seisollaan. Istuminen ja maahanmeno meni hienosti.

Tunnariongelmiin mietittiin ratkaisua ja päätettiin nyt sitten palata vain yhteen kapulaan ja yritetään nyt tehdä siitä tosi mielenkiintoinen. Heitellään sitä ja piilotellaan sitä ja palkka aina tosi hyvä. Saatiinkin jo Niilo innostumaan kapulasta ja se haki sitä hienosti.

Lopuksi otettiin paikallaoloa. Ensin istullaan, sitten maaten. Itse menin piiloon. Istultaan Niilo laittoi kerran maahan, mutta korjasi asennon käskystä. Maassa pysyi hienosti jopa häiriön kanssa.

Nyt kun sais taas itselle vähän motivaatiota lisää treenata..mutta kun aika ei riitä.... Tytöt on kysellyt mua koiratanssiesitykseenkin. Tiedän, että se olis kyllä varmasti tosi hauskaa, mutta kun sitäkin pitäis ehtiä treenata ja se yleisökin kyllä vähän tökkii. Niilo kyllä nauttii niistä tempuista.

Kylläpä tuo aika rientää. Monena päivänä on jo ollut tarkoitus kirjoittaa tänne, mutta aika vaan ei muka riitä.. ja on meillä ollut kyllä tämän nettiyhteydenkin kanssa ongelmia (seliseli..).

Me ollaan taas päästy tasasen tappavaan arkielämään kiinni. Toisaaltahan se on kivakin. Päivät kuluu kuin itsestään ja hommaa riittää. Mutta kyllä mää silti kaipaan aina jotain piristyksiäkin välillä. Niitä pitää sitten yrittää aina viikonlopuille keksiä.

Viime viikonlopusta oon kyllä tosi ylpeä, kun sain pestyä olkkarin ikkunat (jopa sieltä välistäkin!) ja vaihdoin vielä uudet verhotkin. Ikkunanpesu on mulle tosi vastenmielistä puuhaa, kun aina mulla jää niitä vesipisaroita ja rantuja ikkunoihin. Muiden huoneiden ikkunat odottaa vielä pesuaan. Pitää yrittää ennen joulua..

No, sitten treeneihin. Tänään ehdin pitkästä aikaa päivän valolla pihalle ja harjoiteltiin Nikken kans vähän vaikka mitä, pääasiassa tunnaria. Ensin kokeilin noutoa. Se meni ihan nappiin vaikka viime kerrasta on tosi kauan aikaa. Pallon heitto palkaksi.

Sitten tunnaria. Kasa kapuloita maahan ja noin metrin päähän lehtien alle oma kapula. Niilo lähti etsimään vähän turhan laajalla kaarella kapulaa ja meinasi ottaa kasasta yhden. Vähän äännähdin sille ja se jatkoi etsimistä. Lopulta oma kapula löytyi. Leikin vähän Niilon kanssa kapulalla ja uusin harjoituksen toka kerralla oma löytyi jo helposti.

Välillä treenattiin vähän seuraamista ja puun kierron avulla seisomista ja maahanmenoa. Ne meni hienosti. Lopuksi aattelin ottaa pari tunnaria vielä. Mutta Niiloa ei paljon kiinnostanut. Se kyllä löysi oman kapulan heti, mutta tökkäsi sitä vain nenällään ja jäi seisomaan kapulan viereen. Sain sen houkuttelemalla tuomaan kapulan ja leikin sillä Niilon kanssa. Lopuksi vielä heitin kapulan ja Niilo sai hakea sen. Sitten otin toiston, kun aattelin että saatais onnistunut suoritus loppuun. Mutta ei. Sama homma. Nikke meni kapulan viereen ja alkoi katsella maisemia. Plääh. Se siis tietää mitä pitäis tehdä ja löytää oman kapulan helposti, mutta sitä ei vaan kiinnosta.. Mitähän sitten keksis??  Vinkkejä otetaan vastaan etten ehtis pilata koko tunnari-juttua..

Illalla vielä ennen ruokaa nosteltiin metallikapulaa lattialta. Se nousee jo tosi nätisti. Oon ottanut vaan pari toistoa ja palkannut reilusti. Jospa se siitä edistyis.

Sunnuntaina kotiuduttiin viikon reissulta etelän lämmöstä. Kyllä oli mukava matka ja hauskaa seuraa. Maanantaina alkoikin taas heti arkinen aherrus kiireineen. Tässä kuitenkin pikakuvaus lomasta.

Puolet matkaseurueesta, toinen puolisko jääköön pimentoon..

Kuva on jeeppisafarilta, missä oli hiekan pölyämisen takia pitkähihaiset päällä. Kyllä meillä lämmintä ja aurinkoakin riitti.

Kalkkilaivan kapteeni:

Hiekkaleikeistä nautittiin! (ainakin osa porukasta..)

Ja sitten herkuteltiin, mmm..ihanaa..

Kameleilla käytiin ratsastamassa. Aika söpöjä eikö vaan.

Raskaan ja pitkän kotimatkan jälkeen oli kyllä ihana palata kotiin. Kiitos vielä kissan ja koiran hoitajille. Keijo-Annikki olikin meitä jo kotona vastaanottamassa, mutta Niiloa joutuu odottelemaan kotiin vielä pari päivää. Torstai-iltana vasta saadaan koira kotio. Kyllä on ikävä ja niin kummallisen tyhjä talo ilman Nikkeä. No, hyvässä hoidossa se on maalla temmeltämässä. Pää vaan pursuais koulutusideoita. Johtuukohan se nimenomaan siitä ettei ole sitä koulutettavaa??

Ja perjantai aamuna meikäläinen suuntaa taas kohti etelää.. tosin Helsinkiin asti vain pääsen/joudun työhommeleihin. Onneksi ei kuitenkaan tarvi olla kovin kauaa ja lauantai-iltana pääsen jo takaisin kotiin.

P.S. ATK-tukihenkilölle kiitos uusista sivupohjista. Olipa mukava ylläri!

Meidän pikku-Nikke täytti tänään jo neljä vuotta! Aivan älytöntä, miten nopeaa aika menee.

Justhan se oli tämmönen, kun se haettiin Kotkasta

ja nyt se on jo tämmönen

Iso mies jo, ja aina sitä meinaa selitellä ihmisille sen riekkumista, että kun se on vielä niin nuori.. Pitää varmaan alkaa vähitellen keksiin jotain muita selityksiä :-) Ei vaan hienostihan Niilo osaa käyttäytyä. Jotenkin tuntuu, että tämän kesän aikana se on rauhoittunut ja aikuistunut. Liekö vaikutusta sillä, että se on jäänyt ainoaksi koiraksi. En tiiä. Onneksi treeneissä sentään virtaa riittää!

Kylläpä on hujahtanut pitkä aika viime kirjoituksesta. Ei silti, että meille paljon mitään oisi tapahtunutkaan;  tasasen tappavaa arkea ja työkiireitä..

Poistin meidän kotisivut netistä ja tarkoitus olisi nyt ylläpitää vain tätä blogia ja kirjotella tänne vähän laajemminkin (ja useammin) meidän elämästä, ei pelkästään treeneistä. Mulla tahtoo vaan sinni loppua, kun en saa ulkoasua ja sisältöä muokattua sellaiseksi kuin haluaisin. Niilon tiedot sain laitettua omalle sivulleen, mutta tulokset puuttuvat vielä. Täytyy ehkä kysyä siskolta neuvoa. Sehän se on mulle tän ulkoasunkin suunnitellut..mutta aloitetaan nyt ensin näistä päivityshommista.

Me ei olla Niilon kans tänä vuonna paljon harrasteltu, siis kisoja ainakaan. Ollaanhan me lenkkeilty hyvinkin ahkeraan, jopa juostu. Siitä mää oon tykännyt, harmi vaan kun mun jalat ei oo aivan samaa mieltä. Kerran ollaan käyty näyttelyssä kesällä ja kun sieltä heti saatiin se viimeinen puuttuva serti, niin mitäpä sitä enempää kiertelemään. Niilo on nyt sitten virallisesti Kans Fin & Blr Mva, Eestin vahvistus vielä puuttuu. Todistus odottaa tuossa pöydän nurkalla kennelliittoon lähetystä. Jos sitä huomenna töistä ehtis sen postittaa. Mulla on ollut jotenkin aika ahdistava vuosi. Töissä on ollut välillä vähän liikaakin kiireitä ja läheisillä vaikeaa. Ja kun aina ei osaa oikein auttaakaan..Onneksi nyt on helpottanut.

Viikon päästä lauantaina lähdetään koko perheellä kanarialle lämmittelemään ja otetaan mammakin mukaan rentoutumaan. Nikkellekin varmistui tänään hyvä hoitaja, joten voi hyvillä mielin lähteä. Kyllä mua aina niin inhottaa kysellä hoitajaa elukoille, mutta kun ei millään raskis Niiloa minnekään hoitolaankaan viedä. Onneksi tähän asti ainakin on aina tuo hoitopuolikin järjestynyt. Eihän me kuitenkaan niin kauhean usein reissata. Ois vaan niin kiva ku ois joku ainavalmis vakihoitaja.. Taitaa olla toiveajattelua..

Tänään käytiin Niilon kans eka kertaa Katrin voi/evl treeneissä ja ihan kivasti meillä olosuhteet huomioiden meni. Kenttä oli kauheeta kuravelliä ja satoi ja tuuli koko ajan, niin ja oli KYLMÄ! Seuraamisen askeleita otettiin vähän joka suuntaan. Nehän Nikke kyllä osaa, mutta sade vähän inhotti. Paikalla istuminen meni hienosti. Tunnarikapulaa piiloteltiin ruohikkoon ja eka haahuilun jälkeen sekin löytyi kyllä hienosti, kun ottaa huomioon, että me ollaan kokonaista kaks kertaa treenattu sitä aikaisemmin. Ruutu löytyi myös hyvin pienen muistelun jälkeen. Jospa tämä taas tästä lähtis sujumaan!