Joulu oli ja meni, ja tammikuukin on jo puolessa välissä.. Toivottavasti kesä tulee yhtä nopsaa vauhtia. Mää oon niin vilukissa, että rassaa tämä kylmyys, vaikka eihän nyt vielä mitään kunnon pakkasia oo ees ollut.

Ja mitähän meille kuuluu?

Me ollaan Nikken kans koitettu potkuroida; saatiin uus iso potkurikin. Vähän liian vähän on lunta teillä, ei luista kovin liukkaasti. Niilo ei kyllä ees huomaa, että ei luista. Se rakastaa juoksemista ja vetämistä.

Minä olin kaverin kans viime viikonloppuna Kokkolassa. Käytiin teatterissa ja syömässä ja vähän tutustumassa iltaelämään ja nukuttiin hyvin hotellissa. Kiva reissu oli!

Niin, ja kaks tämmöstä on meillä hoitolaisina ollut viikon.

Tai ei ne tietenkään molemmat ihan samanlaisia oo, mutta samaa lajia kumminkin. Keijo ei ensin oikein tulokkaista tykännyt, mutta nyt jo mahdutaan samaan huoneeseenkin jopa  .

 

Nyt skarpataan ja kirjuutellaan heti treenien jälkeen kaikki ylös :-)

Eli tänään käytiin Nikken kans Katrin treeneissä ja olikin oikein luksus-treenit, kun ensinnäkin saatiin olla ainoita oppilaita ja toiseksi oltiin sisällä! Edellisessä ryhmässä oli onneksi useampi koira, joista yksi oli vähän jopa merkkaillutkin, joten hajuhäiriöitä meillä sentään oli ettei ihan liian helpolla päästy..

Ekaksi treenattiin voi-luokan luoksetuloa. Aluksi koko liike, joka meni hyvin. Niilolla tahtoo olla niin kova vauhti, että kokolattiamatolla ei jalat toppaa ihan heti, mutta pysähtyi kuitenkin. Sitten otettiin pelkkää seisomista ja maahanmeno jätettiin väliin. Hyvin meni.

Liikkeestä istuminen oli Niilolla vähän epävarmaa, mutta sitä me ei ollakaan harjoiteltu sitten BH-kokeen jälkeen. Eli aika pitkä aika viime kerrasta. Ekalla kerralla koira kyllä istui, mutta kun tehtiin koko liike, enkä palkannut varsinaisesti istumisesta, seuraavalla kerralla Nikke menikin sitten maahan.. Pari kertaa sitten varmistettiin istuminen ja palkattiin siitä.

Sitten kokeiltiin idioottirinkiä. Sitäkään ei olla koskaan ennen tehty. Hienosti meni. Eka sivulla seisoessaan Niilo näytti kyllä tosi epävarmalta, mutta pysyi kuitenkin seisollaan. Istuminen ja maahanmeno meni hienosti.

Tunnariongelmiin mietittiin ratkaisua ja päätettiin nyt sitten palata vain yhteen kapulaan ja yritetään nyt tehdä siitä tosi mielenkiintoinen. Heitellään sitä ja piilotellaan sitä ja palkka aina tosi hyvä. Saatiinkin jo Niilo innostumaan kapulasta ja se haki sitä hienosti.

Lopuksi otettiin paikallaoloa. Ensin istullaan, sitten maaten. Itse menin piiloon. Istultaan Niilo laittoi kerran maahan, mutta korjasi asennon käskystä. Maassa pysyi hienosti jopa häiriön kanssa.

Nyt kun sais taas itselle vähän motivaatiota lisää treenata..mutta kun aika ei riitä.... Tytöt on kysellyt mua koiratanssiesitykseenkin. Tiedän, että se olis kyllä varmasti tosi hauskaa, mutta kun sitäkin pitäis ehtiä treenata ja se yleisökin kyllä vähän tökkii. Niilo kyllä nauttii niistä tempuista.

Sunnuntaina kotiuduttiin viikon reissulta etelän lämmöstä. Kyllä oli mukava matka ja hauskaa seuraa. Maanantaina alkoikin taas heti arkinen aherrus kiireineen. Tässä kuitenkin pikakuvaus lomasta.

Puolet matkaseurueesta, toinen puolisko jääköön pimentoon..

Kuva on jeeppisafarilta, missä oli hiekan pölyämisen takia pitkähihaiset päällä. Kyllä meillä lämmintä ja aurinkoakin riitti.

Kalkkilaivan kapteeni:

Hiekkaleikeistä nautittiin! (ainakin osa porukasta..)

Ja sitten herkuteltiin, mmm..ihanaa..

 

Kameleilla käytiin ratsastamassa. Aika söpöjä eikö vaan.

Raskaan ja pitkän kotimatkan jälkeen oli kyllä ihana palata kotiin. Kiitos vielä kissan ja koiran hoitajille. Keijo-Annikki olikin meitä jo kotona vastaanottamassa, mutta Niiloa joutuu odottelemaan kotiin vielä pari päivää. Torstai-iltana vasta saadaan koira kotio. Kyllä on ikävä ja niin kummallisen tyhjä talo ilman Nikkeä. No, hyvässä hoidossa se on maalla temmeltämässä. Pää vaan pursuais koulutusideoita. Johtuukohan se nimenomaan siitä ettei ole sitä koulutettavaa??

Ja perjantai aamuna meikäläinen suuntaa taas kohti etelää.. tosin Helsinkiin asti vain pääsen/joudun työhommeleihin. Onneksi ei kuitenkaan tarvi olla kovin kauaa ja lauantai-iltana pääsen jo takaisin kotiin.

P.S. ATK-tukihenkilölle kiitos uusista sivupohjista. Olipa mukava ylläri!

 

Meidän pikku-Nikke täytti tänään jo neljä vuotta! Aivan älytöntä, miten nopeaa aika menee.

Justhan se oli tämmönen, kun se haettiin Kotkasta

ja nyt se on jo tämmönen

Iso mies jo, ja aina sitä meinaa selitellä ihmisille sen riekkumista, että kun se on vielä niin nuori.. Pitää varmaan alkaa vähitellen keksiin jotain muita selityksiä :-) Ei vaan hienostihan Niilo osaa käyttäytyä. Jotenkin tuntuu, että tämän kesän aikana se on rauhoittunut ja aikuistunut. Liekö vaikutusta sillä, että se on jäänyt ainoaksi koiraksi. En tiiä. Onneksi treeneissä sentään virtaa riittää!

Kylläpä on hujahtanut pitkä aika viime kirjoituksesta. Ei silti, että meille paljon mitään oisi tapahtunutkaan;  tasasen tappavaa arkea ja työkiireitä..

Poistin meidän kotisivut netistä ja tarkoitus olisi nyt ylläpitää vain tätä blogia ja kirjotella tänne vähän laajemminkin (ja useammin) meidän elämästä, ei pelkästään treeneistä. Mulla tahtoo vaan sinni loppua, kun en saa ulkoasua ja sisältöä muokattua sellaiseksi kuin haluaisin. Niilon tiedot sain laitettua omalle sivulleen, mutta tulokset puuttuvat vielä. Täytyy ehkä kysyä siskolta neuvoa. Sehän se on mulle tän ulkoasunkin suunnitellut..mutta aloitetaan nyt ensin näistä päivityshommista.

Me ei olla Niilon kans tänä vuonna paljon harrasteltu, siis kisoja ainakaan. Ollaanhan me lenkkeilty hyvinkin ahkeraan, jopa juostu. Siitä mää oon tykännyt, harmi vaan kun mun jalat ei oo aivan samaa mieltä. Kerran ollaan käyty näyttelyssä kesällä ja kun sieltä heti saatiin se viimeinen puuttuva serti, niin mitäpä sitä enempää kiertelemään. Niilo on nyt sitten virallisesti Kans Fin & Blr Mva, Eestin vahvistus vielä puuttuu. Todistus odottaa tuossa pöydän nurkalla kennelliittoon lähetystä. Jos sitä huomenna töistä ehtis sen postittaa. Mulla on ollut jotenkin aika ahdistava vuosi. Töissä on ollut välillä vähän liikaakin kiireitä ja läheisillä vaikeaa. Ja kun aina ei osaa oikein auttaakaan..Onneksi nyt on helpottanut.

Viikon päästä lauantaina lähdetään koko perheellä kanarialle lämmittelemään ja otetaan mammakin mukaan rentoutumaan. Nikkellekin varmistui tänään hyvä hoitaja, joten voi hyvillä mielin lähteä. Kyllä mua aina niin inhottaa kysellä hoitajaa elukoille, mutta kun ei millään raskis Niiloa minnekään hoitolaankaan viedä. Onneksi tähän asti ainakin on aina tuo hoitopuolikin järjestynyt. Eihän me kuitenkaan niin kauhean usein reissata. Ois vaan niin kiva ku ois joku ainavalmis vakihoitaja.. Taitaa olla toiveajattelua..

Tänään käytiin Niilon kans eka kertaa Katrin voi/evl treeneissä ja ihan kivasti meillä olosuhteet huomioiden meni. Kenttä oli kauheeta kuravelliä ja satoi ja tuuli koko ajan, niin ja oli KYLMÄ! Seuraamisen askeleita otettiin vähän joka suuntaan. Nehän Nikke kyllä osaa, mutta sade vähän inhotti. Paikalla istuminen meni hienosti. Tunnarikapulaa piiloteltiin ruohikkoon ja eka haahuilun jälkeen sekin löytyi kyllä hienosti, kun ottaa huomioon, että me ollaan kokonaista kaks kertaa treenattu sitä aikaisemmin. Ruutu löytyi myös hyvin pienen muistelun jälkeen. Jospa tämä taas tästä lähtis sujumaan!  

Viime aikoina ollaan treenattu laiskasti, mutta säännöllisesti :-) Keskiviikkoisin  ollaan käyty Katrin treeneissä, mutta kotitreenaus on jäänyt aika vähiin. Välillä ollaan sisällä otettu voi-kaukoja ja metallia, pihalla on harjoiteltu ruutua ja puun kiertämistä. Metallinouto meni välillä jo tosi hienosti, kapulan saattoi jo heittää useamman metrin päähän. Yhtäkkiä vain Niilo ei enää suostunut ottamaan koko metallikapulaa suuhun. Ollaan nyt sitten aloiteltu alusta taas koko juttua.. Kaukot menee ihan kivasti läheltä, nyt pitäis vaan osata tarpeeksi hitaasti välimatkaa kasvattaa.

Ulkona ollaan keskitytty ruutuharjoitteluun ja sen sujumisesta olen jo aika ylpeä. Ruutu löytyy jo kymmenenkin metrin päästä. Tosin Niilo on joka kerta nähnyt ruudun rakentamisen. Puun kiertoa ollaan sitten harjoiteltu ihan omaksi iloksi ja sekin onnistuu jo aika kaukaa, välillä jopa parinkymmenen metrin päästä. Ja kiertämisen yhteydessä on tosi hyvä harjoitella pysähtymistä seisomaan ja maate.

Tänään käytiin Riikan kans kahdestaan treenailemassa, kun Katrin treenit oli peruttu. Otin aluksi Niilon kans seuraamista. Se meni tosi hienosti. Pari kertaa jouduin huomauttamaan, kun kontakti meinasi kadota. Melko pitkän pätkän otin useammalla käännöksellä.

Sitten kokeiltiin ruutua. Eka kertaa "ihmisten ilmoilla". Ruutu käskyllä Niilo lähti hyvin, mutta aivan selvästi vasta juostessa huomasi ruudun ja seisahtui keskelle ruutua. Kosketusmatto oli ruudussa. Otin sitten pari toistoa eri suunnista ruutuun ja joka kertahan se löytyi. Hienoa. Yleensä Niilolle on vaikea kohta, kun joku liike siirretään kotoa yhteistreeneihin, mutta tämä meni hienosti.

Seuraavaksi pari luoksetuloa. Tämä taas tökkii. Niilo kyllä pysähtyy, mutta liian hitaasti. Aina se ottaa pari askelta käskyn jälkeen. Tiedän kyllä, että tähän auttaa treeni ja pitäis ite olla tosi tarkkana ettei palkkaa huonosta pysähdyksestä..

Lopuksi otin vielä avo-kaukoja. Vähän hidas maahanmeno, mutta ei se mitään.

Kivat treenit.

Eilen kotiuduttiin yhdistetyltä loma- ja sukulaisten kiertomatkalta. Ihana tulla kotiin. Koirat oli pärjänneet hienosti kotosalla. Tänään sitten aloitettiin taas treenit uudella innolla. Treenattiin aamulla ja illalla :-)

Aamulla pojat kävivät viereisen koulun kentällä treenaamassa ja Niilon kans treenattiin vähän seuraamista, liikkeestä seiso ja maahan, noutoa, ruutua ja luoksetuloa. Kaikki meni ihan hienosti. Ruutu löytyi vaikka eka lähetyksellä oli sinne matkaa jo varmaan seitsemän metriä. Luoksetulossa ei Niilo meinannut pysähtyä hyvin. Aina otti askeleita käskyn jälkeen. Ehkä neljännellä toistolla sain hyvän pysäyksen ja siitä pallopalkka.

Illalla meillä oli kimppatreenit kentällä. Otin Niilon kans hiukan seuraamista, jossa tuppasi edistämään ja ahdistamaan mua sivulta. Seurautin sitten vasemmalle kääntyvää ympyrää ja palkkasin oikeasta paikasta. Sitten harjoiteltiin avokaukoja kymmenestä metristä. Ne meni hyvin.

Hyppyä otettiin pari toistoa. Pallonheitto hypyn jälkeen ja lopuksi kisamainen suoritus. Hienosti meni.

Viimeisenä otettiin paikallaolo. Ohjaajat piilossa. Niilo pysyi hiljaa vaikka vieressä oli outo koira, ja vielä narttu sellainen. Lisäksi viidestä koirasta kaikki muut nousi jossain vaiheessa istumaan paitsi Niilo! Hienosti meni! Toisessa paikallaolossa vieruskoiratkin olivat herkästi äänteleviä, mutta niin vain saatiin kaikki koirat pysymään hiljaa ja palkattua onnistuneesta suorituksesta. Toisen paikallaolon alussa Niilo vinkui vähän aikaa ja kävin palkkaamassa sen heti kesken paikallaolon kun hiljeni.

Tänään on kyllä treenattu, mutta Niilolla into riitti hienosti loppuun saakka. Ainahan se tauko tekee hyvää..

Joka päivä ollaan käyty treenailemassa. Niilolla on kyllä ollut treeni-intoa vaikka muille jakaa. Muissa liikkeissä se ei haittaa, mutta seuraamisessa se alkaa edistää ja ahdistaa mua. Ja sitten saa olla varovainen omien koipiensa kanssa, ettei tallo koiran varpaita.. Mutta pääasiassa siis hyvä, että on kivaa!

Luoksetulon pysäytystä on treenattu joka kerralla ja välillä se menee ihan hienosti ja välillä pysähdys on hidas. Olen nyt vain kylmästi jättänyt huonot pysähdykset palkkaamatta, vienyt koiran takaisin alkupaikkaan ja ottanut uuden luoksetulon. Katotaan, miten tehoaa. Onnistunut pysäytys pitää saada toisella yrittämällä, muuten menee koiralla varmaan pasmat kokonaan sekaisin.. Kyllä tää on hankalaa..

Noutoa otin kerran. Mukana oli kolme erikokoista kapulaa, jotka kaikki laitoin kentälle ja pyysin Niiloa hakemaan. Katsoin samalla minkä kapuloista se tuo ensin. Ei näyttänyt olevan suosikkikapulaa vaan Niilo taisi tuoda vuorotellen joka kapulan ensin. Hyvä juttu. Ennen on aina ohjatun noudon kapula ollut mieluisin. Nyt jopa painavin kapula (650 grammanen), tuli samanlailla kuin toisetkin. Sitten yritin parantaa otetta kapulaan. Vedätin kapulaa samalla peruuttaen, kun se oli koiran suussa ja kun se piti vastusta yllä naksutin ja palkkasin. Näitä pitäisi tehdä paljon, Niilolla kun kapula on tosi löyhästi suussa.

Ruutua on otettu kans vain kerran. Se menee jo hyvin kosketusmaton kanssa. Olen ottanut ruutuun menoa aina parilta eri sivulta ja vähän eri etäisyyksiltä. Paikallaoloa on otettu kans kerran toisen koiran kanssa. Se meni hyvin, mutta vieruskaveri olikin tuttu :-)

Ens viikoksi lähtään poikien kans reissuun ja koirat jää talonvahdeiksi. Tulee niille toki hoitajakin tänne kaveriksi, mutta treenit jää nyt ens viikolta väliin. Toivottavasti ei kuitenkaan Niilolla kokonaan pää tyhjene, kun loppukuusta ois vielä kisat tiedossa..

Tämä viikko mulla on töistä lomaa ja treeni-intoa tuntuu taas riittävän :-) Parina päivänä ollaan käyty läheisen koulun pihassa treenaamassa samalla kun pojat on ajellut pyörillä.

Seuraaminen on parantunut meillä tosi paljon ja kontakti pysyy Niilolla hienosti. Käännöksetkin menee hyvin lukuunottamatta täyskäännöksiä; ne on liian väljiä. Tänään Niilo seurasi jopa oikealla paikallakin. Yleensä se kuitenkin vähän painostaa mua sivulta. Pitää nyt vain jatkaa tätä ahkeraa seuraamisharjoittelua. Joka treenikerralla ja vaihtelevia pätkiä.

Tänään otettiin myös ruutua eka kerran jossain muualla kuin omalla pihalla. Aluksi meinas koko ruutu olla Niilolla hukassa ja se meni vaan yhden törpön viereen seisomaan, eikä siis ollut ollenkaan ruudussa. Otin sitten lähetyksiä ihan ruudun vierestä ja naksuttelin aina kun ruutu löytyi. Ruudussa siis on se kosketusalusta, jolla pitää vähintään yhden tassun olla. Kun ruutu löytyi yhdeltä sivulta, otettiin pari lähetystä vielä toiselta kantiltakin ja ehkä noin viiden metrin päästä ruudusta. Hienosti meni. Kyllä tuo naksu on tässäkin hyvä apu.

Lopuksi otin vielä luoksetulon pysäytystä. Se on kyllä meillä hankala liike. Niilo kyllä juoksee kohti vauhdilla ja pysähtyykin käskystä, mutta liian hitaasti. Pitäisköhän mun ottaa se käsimerkki tähän kokeeksi käyttöön?

Joka päivä ollaan nyt treenattu voi-kaukoja sisällä. Seiso-maa-seiso menee tosi hienosti jo. Nyt pitäis alkaa hinkkaamaan sitten sitä seiso-istu-seiso -sarjaa. Noissa kaukoissa naksu auttaa myös hirveesti.

Metallinoutoa ja sitä tunnaria pitäis kans alkaa vähitellen treenaileen. Yhdet kisat jo kattelinkin, mihin vois sitä viimeistä avo-ykköstä mennä kokeileen, katotaan nyt saanko aikaiseksi ilmoittautua kisaan..

Meillä jäi nyt sitte ne tokon SM-kisat väliin.. Matkakaveri ei päässytkään lähtemään sairastapauksen vuoksi, enkä minä yksikseen ala tuommoista matkaa edestakaisin ajamaan. Liian rankka reissu olis tullut ajaa yksin sinne ja takaisin, minä kun en muutenkaan ole mikään autoiluihminen.. Puhumattakaan niistä kustannuksista, jotka olis kohonneet jo yli kahdensadan euron, kun ei kukaan olis ollut bensa- ja hotellikuluja jakamassa.

No, kisoja onneksi tulee muitakin - pitäs nyt vain saada aikaiseksi, että kattelis mahdollisia lähialueen tokokokeita ja ilmottautus..

Minä siis, ja tämän kirjoittamisen suhteen. Treenattu kyllä on ja viime aikoina vieläpä melko ahkerastikin; pari, kolme kertaa viikossa kimppatreeneissä. Jotenkin se vaan on niin helppo "unohtaa" tämä treenien ylös kirjoittaminen..

Ens viikonloppuna meillä on edessä Piikkiössä ne tokon SM-kisat ja vähän kyllä hirvittää miten menee. Niilohan kyllä periaatteessa osaa kaikki liikkeet, mutta kun perjantaina eka ajellaan kuutisen sataa kilsaa tuonne etelään, ollaan hotellissa yötä ja aamulla kisapaikalle, jossa on 333 muutakin koiraa, niin en oo yhtään varma miten Niilo toimii.. Hieno kokemus varmasti tuo kisamatka vaikka ei tulosta tuliskaan. Vielä hienompi, kun sais sen viimeisen ykkösen avosta :-)

Viime aikoina ollaan keskitytty kahteen liikkeeseen; seuraamiseen ja luoksetuloon. Seuraaminen on kyllä parantunut huimasti ainakin harjoituksissa, saas nähä miten tositilanteessa menee. Luoksetuloa en ole saanut hyväksi. Niilo kyllä pysähtyy käskystä, mutta ei tarpeeksi napakasti. Pari askelta tulee aina käskyn jälkeen. Välillä on otettu takapalkka avuksi, se auttoikin hetken aikaa, mutta nyt pysähdys on taas hidastunut. Paikallaoloa on otettu, joka kimppatreenikerralla, mutta Niilo vinkuu joka kerta. Joskus enemmän joskus vähemmän. Toivottavasti kisoissa vähemmän sitten.

Uutena asiana ollaan harjoiteltu naksua. Vihdoin ja viimein sain ostettua naksuttimen tai oikeestaan neljä :-). Onpahan mistä valita; pari ihan normimallia, yhdessä on jojo-perä, että saa taskun laitaan kiinni ja yks on ihan pikkuriikkinen. Naksun avulla on nyt aluksi harjoiteltu ihan vain hauskoja temppuja. Jatkossa ois tarkoitus ottaa naksut mukaan oikeisiin treeneihinkin.

Koitetaanpa jatkossa olla aktiivisempia taas tämän kirjoittamisen kanssa. Ainakin aikeissa ois alkaa noita voittajaluokan liikkeitä harjoittelemaan ja uusia liikkeitä opiskellessa tää ylöskirjoittaminen on ihan hyödyllistä.

Nyt pitäis kyllä ottaa itteä niskasta kiinni tämän kirjoittelun suhteen. Päivittäin ollaan treenattu, mutta kun pari päivää jää kirjoittamatta, ei millään viitti ruveta muistelemaan vanhoja treenejä ja niin se kirjoittelu aina vaan jää..

Viime viikolla torstai ja perjantai vietettiin Niilon kans Kannuksessa, missä oli Collieyhdistyksen järjestämä tehotottis-kurssi. Opettajana meillä oli Piritta Pärssinen. Vaikka sää ei kaikilta osin parhain mahdollinen ollutkaan, muuten kurssi oli tosi kiva. Paljon sai uusia vinkkejä ja neuvoja koulutukseen ja meidän ongelmiin. Mitenhän sitä vielä muistais käytännössä kaikkia asioita toteuttaa.. Kiva oli myös kerrankin treenata, kun kaverina oli muita collieita. Meidän treenikavereissa kun ei samanrotuisia yhtään ole.

Viikonloppuna treenattiin Nikken kans jälkeäkin. Tein metsään noin 100 metrin mittaisen jäljen, jossa oli pari loivaa kulmaa. Tarkoitus oli tehdä paljon pitempi jälki ja kulmatkin vähän erilailla, mutta kun maasto oli niin märkää, että piti vähän katsella mistä voi kävellä, niin tämmönen tällä kertaa. Ihmekö tuo jos metsässäkin on tulva, kun vettä on satanut päivittäin viikko tolkulla. Jälki meni Niilolla hienosti, vaikka muurahaiset varasti kaikki makkarat. Koira ajoi jäljen tarkasti, jätti vain makkarat syömättä..

Jos nyt koitettais tsempata tän kirjoittelun kans, että sais vähän tarkempia treenikertomuksia. Eihän näistä muuten oo mitään hyötyä jälkeenpäin.

Pitääpä heti kehuskella, mitä sain. Jarkko ahkeroi eilisillan autotallissa ja sai aikaiseksi tällaisen:

Huomatkaa hopeamaalilla maalatut metalliosat :-) Laudat on myös tarkoitus maalata, värinä komea keltainen. Sointuu sitten talon väriin tosi hienosti..

Ja olihan sitä ihan pakko jo testatakin.

Niilo ainakin tykkäs ja hyppeli ihan ohimennessäkin esteen yli..

Sitten strategiset mitat: eli esteen leveys on metrin ja korkeus myös. Ihan vain sen takia, että nyt voin samalla esteellä harjoitella PK-puolen hyppyäkin. Ja jalat myös metrin mittaiset.

Vuosi 2006 meni meillä hienosti. Tavoitteitahan mulla ei vielä oikeestaan viime vuodelle. Saaliina kuitenkin TK1, BH ja näyttelystä vielä yllätyksenä serti ja cacib.

Tälle vuodellekaan en mitään kauheita suunnittele. Sitähän ei koskaan tiedä miten ehtii treenaamaan ja muutenkaan en ole mikään hirveän kilpailuhenkinen ihminen. Kummasti ne kisat vaan motivoi treenaamaan ja siksikai niihinkin on uskallettava. Tokossa meillä on tavoitteena TK2, liikkeethän on jo avoluokkaan opeteltu. PK-puolella vois ehkä loppukesästä tai syksyllä kokeilla JK1stä. Jos vain sais ne hyppynoudot sujumaan. Tällä hetkellähän ne ei vielä suju ollenkaan. Niilo hyppää kyllä innolla, mutta ei kapula suussa.. Jotain treenikikkoja pitäs niiden suhteen siis keksiä.

Sitten jos parissa näyttelyssä sais käytyä ja niistä ei mitään tulostavoitteita aseteta. Ja sitten vielä luonnetesti ois haaveissa.

Tulihan niitä jo tuossakin tavoitteita. Ja tärkeintähän on se yhdessä hommaaminen ja rentoutuminen koiran kans :-)

Vuodenvaihde meni Niilolla hienosti. Alkuun piti vähän kuunnella raketteja, mutta loppuilta meni nukkuessa. Toisin meni Tarmolla. Läähätys alkoi jo puolen päivän jälkeen. Kai se jostain pauketta kuuli jo silloin. Kumma kun se ei tuohon Rautaruukin paukkeeseen ja kolinaan reagoi, mutta nuo ilotulitukset saa sen aivan paniikkiin. Laitoin varmuuden vuoksi koirat eri tiloihin, ettei Niilo hermostu tuosta Tarmon panikoimisesta ja Tarmokin pysyy rauhallisempana pienessä tilassa.

Reilu viikko on vierähtänyt ihan vain rentoutuessa. Harvinaista herkkua meille tämä lomailu. En edes muista milloin ois saatu kotona lomailla näin pitkään. Niilon kans on treenailtu tosi vähän. Tokojuttuja ei juuri lainkaan, jonkinverran on harjoiteltu metallikapulan pitoa. Esineruutua ja jälkikeppien ilmaisua on otettu muutamana päivänä. Ne menee hienosti. Niilo etsii esineitäkin tosi innokkaasti. Sais tuon saman innon vielä tuohon tottikseenkin siirrettyä.

Niilolla tuntuu nuo hormonit hyrräävän vähän turhankin paljon. Käytiin ilman koiria kylässä kaverilla, jolla on narttukoiria ja yksi niistä makasi sohvalla Jarkon vieressä. Kotiin tultaessa Nikke kulki isännän perässä ja nuoleskeli sen housuja ja sama jatkui vielä seuraavana päivänäkin.. Mielenrauha saavutettiin vasta, kun laitettiin housut pyykkiin.. No, toivottavasti tuo hormonitoiminta ei ainakaan pahemmaksi enää mene. Pitänee alkaa taas kulkemaan ihmisten ilmoilla tuon koiran kanssa, tai koirien ilmoilla.. Meillä niin harvoin tulee muita koiria lenkeilläkin vastaan, että aina pitää kerätä kierroksia niitä ohittaessa. Jos tuo vaikka joskus tottuis muiden koirien läsnäoloon ja oppis rauhottumaankin silloin..

Koko viikko on huhkittu ylitöitä ja iltasella oon ollut niin puhki, ettei treenaamista oo viittinyt ees aatella.. Hyvä kun lenkille on saanut ittensä raahattua. Jonkin verran on sisällä harjoiteltu metallikapulan pitoa, ruutua ja kaukoja. Niilo on innostunut tuohon kosketusmattoon aivan täysillä; sen kun ottaa kaapista, koira on saman tien pomppimassa matolle ja pois siitä. Seuraavana ois vuorossa maton pienentäminen ja samalla pitäis saada koira seisomaan rauhassa maton päällä.. Kaukot on alkanut sujumaan hienosti. Takajalat pysyy paikallaan. Kaukoja olen ottanut siis vain ihan läheltä ja nyt sujuu jo ilman käsiapua. Metallikapula sitten taas ei ole edistynyt yhtään. Suuhun se otetaan tosi pitkin hampain, ei muuta.

No, nyt on luvassa kymmenen päivän vapaa ja mitään suunnitelmia ei sen enempää ole. Jospa sitä noiden joulunpyhien jälkeen taas innostuis vähän enemmän treenaileen..

 

Niilolla siis. Sillä on toisen etujalan varpaiden välissä pari pientä haavaa. En tiedä mistä on tullut. Ollaanhan me rymytty useampana päivänä metsässä. Varmaan viikko sitten Niilo jo nuoli tassua, mutta en silloin huomannut siinä mitään ihmeellistä. Oli kai ne haavat kuitenkin siinä jo. Nyt ne näyttikin sitten melko pahoilta.. Sunnuntaina vielä juoksutin Nikkeä pitkin peltoja oikein viimesen päälle.

Nyt sitten puhdistellaan ja desinfioidaan haavoja ja sukkaahan tassussa on pakko pitää että Nikke ei nuole jalkaa... Sinänsä tuo ei oo vauhtia hidastanut, mutta en kyllä viitti ulkona treenejä pitää, kun kuitenkin muovikassi on jalassa. Sisällähän vois kuitenkin aina jotain harjoitella, mutta mutta..

No, otin mää äsken vähän kaukoja ja ne meni hienosti. Katotaan sitten huomenna lisää.

Nyt on pari päivää mennyt ihan kotosalla treenaillessa. Maanantaina tulin töistä lähemmäs kahdeksaa illalla, eikä oikein napannut treenejä enää miettiä. Turhaahan sitä onkaan väen vängällä treenaamaan lähteä..

Su ja Ma otettiin kotona kaukoja. Niissä meillä ei tunnu edistystä tapahtuvan. Olen keskittynyt lähinnä maa-seiso ja seiso-maa liikevaihtoihin. Jätetään se seiso-istu hiominen viimeiseksi. Liikerata Niilolla menee ihan hyvin, mutta heti kun yritän vähän kauempaa käskyttää, tulee askeleita eteenpäin. Nyt otin liikkeitä ihan läheltä niin, että makupalat oli pöydällä mistä annoin makupalan kun liike oli oikein suoritettu. Jospa se nyt vähitellen tajuais, että tarkotus on pysyä paikallaan.

Kaikenlaisia hauskoja temppuja harjoiteltiin myös ja sitten Niilo sai nostaa lattialta avaimia, pikkuautoja, avaimenperiä yms. Avaimet on aika pahoja Niilolle, mutta kyllä se loppujen lopuksi nekin sai mulle tuotua.. Nämä nostoharjoitukset onkin Nikkelle varmaan ihan hyväksi, kun se on niin huono hyväksymään vieraita leluja ja kapuloita. Ihan kivaa meillä oli, kun keksittiin vaihteeksi ihan erilaisia juttuja. Jos sitä tiistaina jo taas pääsis oikeesti treenaileen.

Jos taas pitkästä aikaa päivittelis treenijuttujakin. Miten se onkaan niin vaikeaksi taas mennyt, siis tämä kirjottaminen..

Niilon kanssa ollaan treenailtu joka päivä jotakin. Hauskoja treenejä on pidetty. Esineruutua, jälkikeppien ilmaisua ja tokoakin on treenailtu. Tosi innoissaan Niilo on ollut. Varsinkin tuo esine-etsintä on siitä tosi hauskaa.

Keskiviikkona oltiin pilkunviilauskurssilla, jossa siitä viilataan tokon liikkeitä. Perusasentoa, seuraamisen askelia, paikallakäännöksiä yms. Tosi kiva oli pitkästä aikaa ohjatusti treenata noita ja koirakin jaksoi yllättävän hyvin. Kaksi seuraavaa keskiviikkoiltaa vielä kuluu pilkkua viilaten :-)

Toko on muutenkin sujunut innolla, ainakin koiran puolelta. Pikkutreenejä olenkin vain ottanut. Seuraaminen sujuu taas hyvin. Suurin ongelma on tällä hetkellä paikallamakuu. Pysyminenhän on suht varmaa, mutta ääntely ja rauhattomuus on vain lisääntynyt.. Päätin nyt, että paikallaoloa pitää harjoitella ihan erikseen muista treeneistä tai sitten muiden treenien lopuksi. Siinä meinaa nimittäin emännältä savu nousta päästä, kun yrittää saada koiraa hiljaiseksi.. Ajattelin kokeilla yllätysvapautuksia ja sitten tietenkin tiheään palkkaamista, kun pysyy hiljaa.

Huomenna mennään Corgien tokokurssille. Sinne oli pari paikkaa jäänyt vapaaksi ja saatiin pukattua itsemme mukaan. Kyllähän Nikke corgista menee..

Jälkiä ei oo ehditty yhtään harjoitteleen. Tavoitteena ois kuitenkin ainakin yks jälki vielä ennen lumentuloa. Tuo pimeä tulee vaan aivan liian aikaisin..

Taas on viikko vierähtänyt ja ollaan kyllä treenattu vaikka en ole saanut aikaiseksi blogia kirjoitellakaan... Lähinnä ollaan käyty jäljellä; pari kertaa ihan itsekseen ja kerran seurassa. Sitten on harjoiteltu esineruutua ja kauden viimeisessä möllitokossakin tuli piipahdettua.

Jäljestys on mennyt hienosti. Pellolla edettiin jo tosi rauhallisesti. Metsässä käytiin Marikan kanssa ja tehtiin sinne noin sadan metrin jälki, jossa oli jo yksi loiva 90 asteen kulma. Hienosti meni ja saatiin taas uusia hyviä  ohjeita jatkoa ajatellen. Seuraavaksi harjoitellaan kulmia, pidempiä jälkiä ja makupaloja harvennetaan.

Esineruutua olen harjoitellut ihan pienellä alueella. Niilo on siitä kyllä aivan innoissaan ja pysyy hyvin alueella. Nyt pitää vaan treenata lisää ja monenlaisilla esineillä. Aluettakin voi jo isontaa. Lisäksi aletaan harjoittelemaan jälkikeppejen ilmaisua. Tarkoitushan olisi, että Nikke menisi aina maahan kepin löydettyään.

Kauden viimeisessä möllitokossa käytiin lauantaina. Tuloslappua en saanut mukaan, joten pisteistä ei ole hajuakaan. Tyytyväinen olen Niilon suoritukseen, kun jouduimme jo avoimeen luokkaan eikä liikkeitä ole harjoiteltu juurikaan. Vuorossa oli liikkeestä maahanmeno, luoksetulo, liikkeestä seisominen ja kauko-ohjaus. Liikkeestä maahanmeno meni muuten hyvin, mutta alku seuraaminen oli haahuilua. Luoksetulossa Niilo jopa pysähtyi, mistä olen aivan erityisen ylpeä, koska sitä ei oltu harjoiteltu. Pysähdyskäsky tuli Nikkelle aivan yllätyksenä ja koira liikkui kyllä reilusti yli oman mittansa, mutta silti se pysähtyi! Tästä on hyvä jatkaa. Liikkeestä seisominen muuten ok, mutta kävellessäni koiran taakse Niilon lähti mukaan. Tätäkään ei oo harjoteltu.. Kauko-ohjauksessa ekassa istumaannousussa kaksi käskyä, loput siirtymiset ok. Ihan mielenkiintoinen kokemus käydä ilman treenausta kokeilemassa missä mennään. Ei nyt kuitenkaan ihan hirveesti tarvi tehdä siihen avoimeen luokkaan..