Iltasella kävin tekemässä Niilolle taas pellolle jäljen. Jälki oli varmaan noin 300 metriä pitkä, kaksi loivaa kulmaa vasempaan. Päivällä lenkillä keräilin keppejä taskuun seitsemän kappaletta ja laitoin ne jäljelle. Nyt oli ainakin kunnolla hajustettuja! Jälki sai vanheta vähän reilu puoli tuntia, kun kävin kaupassa ja hain koiran.

Niilo oli innoissaan lähdössä jäljelle, rauhoittelin sitä ennenkuin päästin jäljestämään. Näytin kädellä maasta jäljen alun ja nyt se lähtikin rauhallisesti heti alussa matkaan. Makkaranpaloja laitoin harvakseltaan jäljelle. Kulmien jälkeen useamman samoin kuin keppien jälkeen. Eka kepille tultaessa jarrutin koiran vauhdin, enkä päästänyt sitä etenemään ennenkuin huomioi kepin. Vähän aikaa Niilo siinä pyöri ihmeissään, kun huomasi kepin kehuin valtavasti ja palkkasin makkaralla. Odotin taas, että koira rauhoittui ennenkuin päästin jatkamaan matkaa. Ja taas näytin kädellä maata. Jatkoi tosi hienosti jäljestystä ja kulma meni hienosti.  Seuraavan kepin löysi itse ja meni omatoimisesti maahan kepille! Hurjat kehut ja taas jatkettiin. Kolmas keppi tuotti taas vaikeuksia. Jarrutin liinasta kunnes reagoi keppiin. Loput kepit ja viimeinen kulma meni tosi hienosti.

Tosi onnistunut jälki oli tänään. Jospa ne tästä ne kepitkin alkais löytymään. Niilohan on tähän asti saanut palkan jäljeltä ja nyt pitäis vaihtaa niin, että palkan saa aina kepin löytyessä. Toki jäljellekin vielä makkaraa kylvetään, mutta harvakseltaan. Huomasin, että Niilo jäljesti tosi rauhallisesti niin kauan kun makkaranpala löytyi noin kymmenen viidentoista askeleen välein. Sitten kun palkka oli harvemmassa vauhti kiihtyi heti.

Pitää nyt tehdä näitä keppitreenejä pellolle ja tosi helppoon maastoon. Metsäänkin pitäisi jäljestystä siirtää, mutta sieltä taidetaan aluksi jättää kepit pois..

Meillä olikin oikein tehotreenipäivä. Tottiksen jälkeen illalla käytiin vielä jälkeäkin harjoittelemassa. Tein jäljen taas pellolle. Ensin oli harkinnassa metsä, mutta päädyin kuitenkin pellolle, jonne tällä kertaa laitoin keppejäkin. Jäljen pituus ehkä 150 metriä tai 200.. Kulmia kaksi 90 asteista oikealle, makkaroita laitoin harvakseltaan. Alkuun ja aina kulmien jälkeen aina tiheämpään. Jälki vanheni vain viitisentoista minuuttia.

Niilo lähti jäljelle hyvin. Jarrutin vähän alussa, ettei se päässyt loikkaamaan alkumetrien yli. Jäljesti tosi rauhallisesti ja etsi makkaranpaloja. Keppejä se ei kyllä huomioinut mitenkään.. jarrutin kepin kohdalla vauhtia ja pysäytin itse sen kepille. Kauheesti makkaraa palkaksi. Jatkoi jäljestystä hyvin, eka kulma meni pitkäksi, mutta koira etsi hyvin jälkeä itse. Tässä kohtaa ohjaaja sotki kuviot :-). Muistelin, että kulma on vasta myöhemmin ja komensin koiran pois jäljeltä, mikä ei ollut edes helppoa. Lopulta Niilo tuli ja laittoi maata jalkojeni juureen.. Laitoin sen jäljestämään kohdasta missä seisoin ja taas se meni samaa rataa kun aikaisemminkin. Sitten hoksasin, että kulma olikin siinä. Koira jatkoi jälkeä ihan oikein, niinkuin olisi tehnyt aikaisemmin jos en olisi puuttunut sen toimintaan. Taas kepit meinas jäädä huomioimatta, joten pysäytin sen niille. Toinen kulma meni myös vähän pitkäksi, mutta nyt annoin koiran jatkaa omatoimisesti. Loppupalkka löytyi hienosti.

Mitä tästä opimme? Niilo keskittyy kyllä jäljestykseen tosi hyvin. Narun päässä riekkuva ohjaaja ei paljon häiritse. Lisäksi koira jatkoi jäljestystä keskeytyksen jälkeen hienosti. Niilo ei kysele multa neuvoja vaan ihan omatoimisesti yrittää löytää kadonneen jäljen.

Noihin keppi-ilmaisuihin täytyy kysyä neuvoja viisaammilta. Sehän osaa kyllä ne ilmaista silloin kun ne ei ole jäljellä. Se ei ilmeisestikään niitä nyt yhdistänyt maahanmenoon. Jatketaanko samanlailla vai keksitäänkö joku muu ratkaisu. Pitäisikö ne esim laittaa palkkapurkin päälle? Purkin luonahan se menee omatoimisesti maahan.

Ja ohjaajalle tekisi kyllä hyvää mennä muiden tekemiä jälkiä, niin ei voisi edes yrittää ohjata koiraa..

Tiistaina käytiin metsässä jälkitreeneissä ja tällä kerralla meillä olikin oikein "opettaja" mukana.

Aluksi kokeiltiin esineruutua, jonne Niilo pääsi toisena koirana. Melkein arvasin, että toisen koiran hajut vähän sekoittaa hommaa. Tähän asti, kun ollaan vaan ihan yksistään tätä treenattu. Otettiin Niilolle ihan sitten helpotettua etsintää niin, että avustaja juoksi esineen kans ruudussa ja heitti esineen sitten sinne ja koira perään hakemaan. Saatiin näin muutama onnistunut toisto ja jätettiin homma suosiolla siihen. Parempi, että koiralle jää into päälle seuraavaankin kertaan. Niilohan kuitenkin periaatteessa osaa tuon esineruudun, nyt kun saadaan vain enemmän harjoitusta muiden koirien kanssa.

Ja sitten se jälkin. Päätettiin tehdä Niilolle vähän semmoinen kokeilujälki. Suurimmaksi osaksihan olen Niilon jäljet tehnyt pellolle, nyt oli metsä paikkana. Sitten tehtiin vain yksi pitkä jälki, kun yleensä olen tehnyt pari lyhyempää ja vielä keskelle jälkeä tehtiin pitkä pätkä ilman makkaraa. Jäljellä oli kaksi kulmaa vasemmalle; toinen loiva ja toinen 90 asteen kulmassa. Makupalapurkki keskellä ja lopussa. Ja kauankohan jälki ois vanhentunut..ehkä puolisen tuntia.

Niilo lähti jäljelle vähän liian innoissaan ja loikkasi ensimmäiset pari metriä jäljen alusta yli. Sitten alkoi seuraamaan jälkeä. Jäljesti kyllä tosi paljon nopeampaa kuin yleensä, mutta pysyi kuitenkin jäljellä ja kaiveli jopa makkaranpalojakin suuhunsa. Ensimmäinen loiva kulma meni ihan hyvin, mutta kulman jälkeen taas vauhti kiihtyi ja makkaraton pätkä meni tosi huolimattomasti. Jälki pysyi kuitenkin tallessa ja makupalapurkki löytyi hyvin ja Niilo ilmaisi sen hienosti. Toinen kulma oli vaikeampi ja jälki meinasi hukkua kulman jälkeen. Pääsi kuitenkin onnistuneesti maaliin asti ja sai palkkansa.

Nyt vaan enemmän metsätreeniäkin. Hienostihan tuo jälki meni, kun ottaa huomioon, että vasta pari jälkeä ollaan tälle keväälle tehty.  Ens kerralla pitää muistaa rauhoittaa koira paremmin ennen jäljestyksen alkua ja makkaroita laitella vaihtelevin välein matkalle. Treeni-into kyllä kasvoi taas, vielä kun aikakin vuorokaudessa lisääntyis, niin ei ois mitään hätää..

Taas jälkitreeniä. Tällä kertaa tein yhden pitkän jäljen, ehkä noin 200m. En mää osaa arvíoida noita pituuksia.. Tein jäljen pellolle, joka oli melko lällyinen ja märkä. Kaksi käännöstä; yksi molempiin suuntiin. Tuuli oli aika kova, mutta jotenkin se pyöri vähän joka suunnasta, joten en huomioinut sitä sitten mitenkään jälkeä tehdessä.

Jäljen vanhenemista odotellessa kokeilin, miten Niilo muistaa keppien ilmaisun. Kävelin mutkan pellolla ja pudottelin seitsemän keppiä matkalle. Niilon kanssa sitten lähdettiin ihan vapaasti kävelemään sama matka. Eka kepillä vähän muistuttelin, miten toimitaan. Niilo kyllä kepin huomioi, mutta ei mennyt oma-alotteisesti maahan. Loput kepit se osasi näyttää hyvin. Tai se menee maahan, kun huomaa kepin, mutta keppi saattaa kyllä jäädä mihin puolelle koiraa tahansa.. Jäljellähän se keppi ehkä helpommin jää siihen koiran eteen, jos koira menee suoraan maahan..

Sitten se jälki. Lähti taas hyvin jäljelle. Laitoin alkuun makkaranpaloja melko tiheään. Loppujäljelle sitten harvempaan. Ensimmäinen kulma meni vähän väljästi. Ei kyllä tehnyt kuin puolen metrin mutkan ohi jäljen, mutta yleensä on pysynyt ihan kiinni jäljessä. Käännöksen jälkeen huomasin kyllä, että oli sivutuuli, ehkä se vaikutti tuohon kulmatyöskentelyynkin.. Taas suora hyvin ja toinen kulmakin ihan hienosti. Kulman jälkeen näyttää vauhti vähän kiihtyvän hetkeksi. Loppupalkan ilmaisu tosi hienosti.

Seuraavalle jäljelle laitan kyllä sitten niitä keppejäkin kokeeksi. Katsotaan mitä Niilo niistä sanoo. Nää jälkijutut ja esineruutu on kyllä tosi mukavia treenejä, kun koiraa ei tarvi motivoida mitenkään. Saa vaan seurata hiljaa perässä ja katsella miten koira toimii..

Illalla käytiin nuuskuttelemassa kauden ekat jäljet ja siinä sivulla etsittiin vähän esineitäkin. Eli tein Niilolle kaksi lyhyttä noin kolmenkymmenen metrin jälkeä pellolle, joiden annoin vanheta puolisen tuntia. Jälkiä odotellessa poljin Niilolle pienen esineruudun viereiseen metsään (ryteikköön..).  Ruutu oli ehkä 10x40 metriä. Sinne kolme esinettä.

Ensimmäinen kintas löytyi etulaidasta heti, kun koiran irti päästin. Toisena löytyi lippalakki puolesta välistä ruutua. Viimeinen esine, musta nahkahanska tuotti vaikeuksia. Se oli ruudun takalaidassa ja Niilo löysi sen kyllä hienosti, kantoi vähän, pudotti ja alkoi etsimään uutta esinettä. Se jopa lähti ruudusta harhailemaan niin, että kutsuin sen luokseni ja lähetin uudelleen.Sitten se taas kantoi hanskaa vähän ja pudotti sen. Kolmannella yrittämällä se toi sen minulle asti.. En tiiä, mitä koiran päässä liikkui. Kaikki esineet kuitenkin löytyi helposti. Yleensä Niilo kuitenkin on löytänyt takalaidan esineet ensin, nyt meni päinvastoin. En tiedä onko sillä mitään merkitystä..

Sitten ne jäljet. Tein eka jäljen varman päälle. Alkuun askeleet aivan kiinni toisiinsa ja makkaraa joka jalanjäljelle. Loppujäljestä makkarat harveni joka kolmanteen askeleeseen. Yksi kulma vasempaan ja lopussa maksalaatikkoa rasiassa.

Niilo oli lähdössä rauhallinen, ei tarvinnut yhtään odotella. Se lähti kuitenkin vähän liian vauhdilla jäljelle ja parin askeleen jälkeen se hukkui. Löysi kuitenkin jäljen uudelleen ja loppujälki meni tosi keskittyneesti. Kaikkia makkaroita se ei syönyt, niinkuin ei yleensäkään, mutta haisteli kuitenkin joka askeleen. Vähän meinasi välillä kulkea vinossa jäljen päällä. Loppupalkalle se meni maate ihan omatoimisesti.

Toisen jäljen tein pienillä askelilla. Alussa taas makkara joka jäljessä, myöhemmin vain parin askeleen välein. Yksi käännös oikeaan ja lopussa taas palkka rasiassa.

Jälleen lähdössä Niilo oli rauhallinen, mutta kuitenkin meinasi jälki taas hukkua alkumetreillä. Nyt rauhottui kuitenkin haistelemaan jälkeä nopeasti. Alussa jäljesti taas vinossa jäljen vierestä. Loppu meni hienosti ja palkalla taas meni itse maate.

Ihan hyvä mieli jäi näistä jäljistä. Lähinnä mun piti tämmösillä pikkujäljillä testata, missä mennään. Makkaraa saa harventaa kyllä ihan huoletta jäljeltä. Tuntuu, että Niilo jäljestää keskittyneemmin, kun makkarat on vähän harvemmassa. Kulmat menee tosi hyvin ja loppupalkalla tiesi mitä pitää tehdä. Eli saa jatkaa siitä mihin viime syksynä jäätiin. Jälkiä saa pidentää reilusti. Tämänpäiväiset kyllä olikin tosi lyhyet. Ja vähitellen pitäis ne kepit lisätä jäljelle.

Sitten jossain vaiheessa pitäis alkaa sitä janaa opettamaan, mutta siitä mulla ei kyllä oo hajuakaan, miten kannattaa tehdä. Pitää kysyä viisaammilta :-) Jospa sitä jossain vaiheessa sais taas valmentajan mukaan..

Lenkin yhteydessä tein Niilolle pienen esineruudun, koko ehkä noin 5x15 metriä. Piilotin 4 esinettä, kaksi ihan takalaitaan, yhden keskelle ja yhden ihan eteen. Niilo katseli vieressä kun aluetta tallasin.

Tosi innokkaana koira lähti etsimään ja löysi takalaidasta hanskan, jätti sen sinne ja lähti hakemaan seuraavaa esinettä. Löysi seuraavan tavaran keskeltä, jonka toikin heti mallikkaasti. Edessä oleva pallo löytyi sitten. Takalaidan esineetkin toi, kunhan oli ensin pyörinyt keskellä esineruutua hetken. Kävi välillä kysymässä, että mitä mun pitikään tehdä, mutta sain pidettyä suuni enkä antanut uutta käskyä. Loppujen lopuksi haki viimeisetkin esineet hyvin.

Hyvä harjoitus. Ollaan kuitenkin niin alussa esineruudun treenaamisessa, että pääasia on, että koira toi kaikki esineet ja osasi jopa omatoimisesti jatkaa etsimistä, kun en antanut lisäkäskyä. Kyllä tämä tästä..

Otin myös jälkikeppien ilmaisua pellolla. Pudottelin vain taskussa olleita keppejä matkalle ja sitte käveltiin samaa reittiä takaisin. En sanonut koiralle mitään. Hyvin Niilo ilmaisee ne kepit jotka osuu sen reitille. Eihän se toki muita voikaan huomata. Pointtihan onkin, että se menee maahan aina kun löytää hajustetun kepin ja koska sen ei käsketä etsiä keppejä, se löytää niitä ihan satunnaisesti.

Jokohan uskaltais siirtää muutaman kepin jäljelle..

Aika palata arkeen loman jälkeen.. Niilo pursuaa energiaa eikä sitä oikein pelkällä lenkkeilyllä väsytetä.

Tein Niilolle pitkän, noin 150 metrisen jäljen pellolle. Askeleet aluksi kiinni toisiinsa sitten tosi pienin välein. Makkaraa joka askeleelle. Ensimmäisen suoran loppuun makupalarasia. Sitten loiva käännös, suora ja loppuun taas käännös, jonka jälkeen toinen palkkarasia. Maa oli aika märkää, mutta ilma muuten tosi hyvä, ei tuullut. Annoin jäljen vanheta noin 20 minuuttia.

Niilo pysyi melko rauhallisena ennen jälkeä ja malttoi hyvin odottaa lupaa lähteä liikkeelle. Jäljesti tosi rauhallisesti ja hienosti. Haisteli tarkasti joka askeleen ja pystyin jäämään tavallista kauemmas koirasta. Väliä oli varmaan noin viisi metriä ja naru pysyi löysänä. Löysi eka makupalapurkin hienosti ja meni omatoimisesti maahan purkin eteen. Kehuin koiraa ja annoin palkan. Odotti sievästi lupaa jatkaa jälkeä. Loppujälki meni yhtä hienosti ja toinen palkkapurkki löytyi yhtä hienosti. Palkan jälkeen riisuin valjaat ja heitin narulelun. Leikki täysillä eikä yrittänytkään palata jäljelle!

Hienoa! Jatketaan harjoituksia, ehkä hieman vaikeampina.. Harmi vaan kun pimeä tulee jo seitsemän aikaan. Alkaa aika käymään vähiin..

Päivällä töitten jälkeen lenkin yhteydessä tein Nikkelle pienen esineruudun ja sinne laitoin kolme esinettä. Haki kaksi takapuoliskolta tosi hienosti. Kolmatta ei enää lähtenyt edes etsimään. Kävin vähän leikkimässä hanskalla (siis sillä esineellä) ja jätin sen takaisin ruutuun. Sen jälkeen Niilo haki sen hienosti. Yllättävän hyvin meni tämä harjoitus, kun ruutu oli kuitenkin reilusti isompi kuin ennen ja Nikke haki eka esineet tosi nopeesti.
Illalla taas jälkeä. Tein kaksi pientä jälkeä vähän normaalia lyhemmillä askeleilla. Tuuli oli todella kova ja vähän mietin uskallanko jälkeä edes tehdä. Yritin kulkea myötätuuleen, mutta tuulenpuuskat kyllä tulivat välillä sivultakin. Annoin jälkien vanheta noin 15-20 minuuttia. Taas meinasi hämärä yllättää meidät, mutta tajusin tällä kertaa sentään merkata alut hyvin. Onneksi se hämärä ei koiraa haittaa, mua vaan :-)

Eka jäljen alussa Niilon vauhti oli taas vähän turhan vauhdikas, kävellen se kuitenkin etenee, mutta ei tahdo malttaa joka askelta haistaa. Loppujälki meni hyvin ja löysi loppupalkkapurkin hienosti. Maahan meni pienellä avustuksella. Toinen jälki meni tosi hienosti.

Tavallaanhan tämä treeni olikin jo helpompaan palaamista, mutta ajattelin ottaa varman päälle kun tuuli pyöritti ilmaa niin paljon. Hyvin Niilolla pysyi nenä maassa ja jälki pysyi tallella!

Tottista meinasin ottaa vähän lenkin yhteydessä, mutta en saanut koiraan ollenkaan kontaktia. Oltiin kaupan pihassa ja Niilo vaan kyttäsi pimeyteen pyöräilijöitä ja lenkkeilijöitä. Paha maku jäi tästä kerrasta, kun jouduin vähän pakolla kalastelemaan huomiota. Otin vain pari perusasentoa ja lopuksi leikittiin kovasti. On kai se ihan ymmärrettävää, että koiralle tuo pimeys on uusi tilanne. Siitähän on jo käytännössä vuosi kun viimeksi oli näin mustaa. Talvellahan lumi kuitenkin valaisee..

Tein taas pari jälkeä Niilolle. Pelto oli päivällä puitu ja vähän jännitti onnistuuko jäljestys noin vasta leikatulla maalla. Tein jäljet niin ihan pienillä askelilla, kuitenkin niin että askeleet ei olleet yhdessä. Makupala eka jäljellä joka askeleeseen ja toka jäljellä sitten jo osasta askelista puuttui makkara. Kummallakin jäljellä loiva kulma, jäljet melko pitkiä, oisko 50-100 metriä. En oikein osaa noita pituuksia arvioida. Annoin jälkien vanheta yli puoli tuntia.

Pimeä meinasi yllättää, kun menimme pellolle, enkä tietenkään ollut merkannut ensimmäisen jäljen alkua tarpeeksi hyvin. Ei muuta kuin Niilo maate ja etsimään alkukohtaa.. ja löytyihän se lopulta. Kissa seurasi meitä ja mourusi takana, mutta se ei onneksi Nikkeä haitannut :-) Niilo jäljesti heti alusta alkaen tosi rauhallisesti ja tarkasti. Käännöskin meni hienosti! Toisen jäljen alun löysin vaivattomammin. Niilolla heti vauhti kasvoi, kun palkkaa ei ollutkaan joka askeleella tai sitten se jo väsähti, kun jäljesti eka jäljen niin hienosti. Koira eteni kuitenkin jälkeä myöten, mutta loppupalkka jäi huomaamatta ja meni siitä yli..

Lopuksi kotiin kävellessä pudottelin keppejä tien laitaan ja palattiin niitä sitten yhdessä etsimään. Nikke löysi ne hienosti ja toisella kepillä jo meni oma-alotteisesti maahan! Hienoa!

 

Jatketaanpa harjoituksia. Viikko on pidetty lomaa, lähinnä kuitenkin vain tästä treeniblogin kirjoituksesta.. Nikken kans on kuitenkin ajettu jälkeä, harjoiteltu esineruutua ja treenailtu vähän tokoliikkeitäkin. Niin, että se siitä lomasta - mutta kun koira aivan puhkuu intoa ja tekemisenhalua ja haluaa nimenomaan tehdä yhdessä äipän kanssa jotain kivaa.. niin minkäs teet..

Tänään harjoiteltiin lenkin yhteydessä esineruutua. Tallasin ihan pienen alueen, oisko ollut 3x10 metriä, ehkä. Sinne laitoin kolme esinettä; villasukkia ja lippalakki. Nikke haki hienosti. Lippalakki oli mukavin. Sukatkin se löysi heti, mutta ei tuonut niitä samantien. Mitälie muuta etsi sieltä. Hienosti Niilo pysyy tallatulla alueella. Heti, kun se harhautui alueelta pois, se palasi takaisin sinne. Vielä kun sais sen tuomaan esineet nopeasti. Se löytää kyllä ne heti, mutta kartoittaa useamman ennenkuin tuo mulle.

Illalla käytiin jäljellä. Tein kaksi suoraa makkarajälkeä pellolle. Askeleet tiheästi ja loppuun palkka purkkiin. Toinen jälki oli melko pitkässä ja märässä ruohossa. Jäljet oli noin 20 metriä pitkiä kumpikin. Annoin vanheta noin 15 minuuttia.

Niilo oli suhtkoht rauhallinen heti autosta otettaessa. Lähti jäljestämään hyvin ja rauhottui tosi äkkiä jäljelle. Eka jäljen puolessa välissä hyppäsi yhtäkkiä jäljeltä pois. Oisko ollut murkkuja jäljellä, mutta etsi hienosti jäljen uudelleen ja meni hyvin loppuun asti. Loppupalkalla piti ohjata maahan. Toinen jälki meni jo tosi rauhallisesti ja tarkasti. Märkä ruoho ei haitannut yhtään. Loppupalkalla tarjosi maahanmenoa jo itse. Hienoa! Yhdet jäljet taidan tehdä vielä saman kaavan mukaan, jos ne menee yhtä hienosti, sitten muutetaan hieman taktiikkaa. 

Tein illalla Niilolle pari noin 20 metrin mittaista jälkeä. Askeleet kiinni toisissaan ja joka askeleelle makkaraa. Annoin vanheta noin 15 minuuttia. Ennen eka jälkeä käveleskeltiin vähän tiellä ja yritin olla tosi rauhallinen, ennen pellolle menoa rauhoittelin Niiloa ja vielä ennen jäljen alkua istutin sitä vieressä niin kauan, että se vähän rauhoittui. Jälki menikin tosi hyvin. Alussa meinasi vauhtia olla liikaa, mutta varmaan jo viiden metrin jälkeen Niilo rauhoittui ja keskittyi tosi hyvin jälkeen. Palkkapurkki oli lopussa ja palkan sai maassa maaten.

Toinen jälki otettiin heti perään ja nyt Nikke malttoi heti alusta lähtien jäljestää rauhallisesti. Lopussa oli taas palkkapurkki ja nyt koira jo meinasi itse mennä maahan. Hyvä harjoitus, näitä vielä lisää, että saadaan varmuutta ja sitä rauhallisuutta.

 

Kävin illalla tekemässä Niilolle pari makkarajälkeä. Askeleet ihan kiinni toisiinsa ja pituutta molemmilla jäljillä noin 20 metriä. Ajettiin jäljet noin 15 minuutin päästä.

Nikke oli ihan intona. Yritin istuttaa sitä vieressä ja rauhoitella ennen jäljelle päästämistä, mutta nokka painui ihan väkisin maahan. Jäljellä vauhti oli aivan liian kova ja jouduin jarruttelemaan tosi paljon. Loppu pari metriä meni hyvin. Loppupalkka maassa maaten. Nyt Niilo kuitenkin malttoi jättää jäljen sen loputtua eikä yrittänyt jatkaa väkisin jäljestämistä.

Toinen jälki meni jo rauhallisemmin. Harmittavasti sattui murkkuja samalle kohtaa ja alussa piti vähän niitä hötkyillä. Niilo jatkoi kuitenkin hyvin jäljestämistä ilman mitään apuja. Loppujälki meni jo tosi rauhallisesti ja loppupalkka taas maassa maaten.

Ihan hyvä treeni. Seuraavalla kerralla pitää tehdä vain paljon pitemmät jäljet, että koira ehtii kunnolla rauhottua ajamaan niitä. Hyvä ettei intoa ainakaan puutu ja sinniä jatkaakin näyttää löytyvän vaikka murkut vähän ahdisteleekin. :-)

Käytiin jäljellä pitkästä aikaa. Keväällä viimeksi tein Niilolle pari jälkeä. Tehtiin jäljet pellolle, palkkana oli lihapullia. Marika oli opastamassa meitä.

Tein ensin pitkän suoran jäljen normaaleilla askeleilla. Aluksi laitoin joka askeleelle palkan, sitten joka toiselle ja lopuksi vielä harvemmin. Lopussa oli purkissa palkka. Annettiin jäljen vanheta jonkun aikaa ehkä n. 15 minuuttia. Niilo oli aivan innosta piukkana, kun otin sen autosta. Istutin sen viereen ja rauhoitin sitä vähän. Heti eka lihapullan palassa taisi olla ampiainen, joka taisi pistää Niiloa huuleen. Ainakin koira jäi kyttäämään ampparia ja huuli oli illalla vähän turvoksissa. Näytin Niilolle seuraavan askeleen ja se lähti jatkamaan matkaa. Hyvin se haisteli askeleet ja eteni tosi rauhallisesti! Vähän se seilasi sivusuunnassa, mutta palasi aina jäljelle ja pääsi hyvin loppuun asti palkalle. Niilo tahtoo aina väkisinkin jatkaa haistelua jäljen loputtuakin. Nyt otin sen lähelle enkä päästänyt jatkamaan. Mentiin autolle odottamaan, kun Marika teki sille uuden jäljen.

Toinen jälki oli tehty ihan tipuaskelilla ja palkka oli joka askeleella. Niilo seurasi nyt jälkeä tosi tarkasti eikä tarvinnut seilata sivusuunnassa. Hetikään kaikkia palkkoja se ei kuitenkaan noukkinut. Loppupalkalle laitoin sen maahan.

Tosi hyvin meni jäljet meidän harjoittelumäärään nähden. Nyt oiskin sitten tarkoitus syksyn ajan keskittyä jäljen harjoitteluun ja jättää tokotreenaus vähän taka-alalle. Katsotaan miten edistytään.