Lumi suli, lumi suli... ja taas on kauheat kaljamat.. Tosi liukas oli lenkkeillä. Onneksi koiran jalatkin lipsui samaan tahtiin. Käytiin Nikken kans kiertämässä kaupunkia Joni muskarin aikana ja pysyin pystyssä koko lenkin! ..auton vieressä vasta liukastuin..

Ei paljon viitsinyt treenailla, kun joka paikassa oli vettä ja sitä jäätä. Yhden kuivan kohdan kaupungilta löysin ja siinä otettiin Nikken kans paikallaoloa. Sitä pitäis nyt tosi paljon treenata häiriössä, että sais sen vinkumisen ja rauhattomuuden kokonaan pois. Kun avoimessa luokassa pitäis vielä mennä piiloon kolmeksi minuutiksi. Niilollahan ei koskaan oo ongelmana ollut etteikö se pysyis, tuo vinkuminen ja pään pyöriminen, maan haistelu yms. on vaan yhä enenevässä määrin tullut kuvioihin mukaan. Oon nyt ottanut ihan pieniä aikoja ja käynyt palkkaamassa tosi usein ja aina niin että Niilon katseen täytyy pysyä koko ajan minussa. Taakse olen laittanut vielä lautaselle palkan, jonne vapautan Nikken sitten jossakin välissä. Nyt sattui kyllä hyvät häiriöt paikallaoloon, kun ohi meni koira, lenkkeilijöitä heti useampi ja pyöräilijöitä. Vinkumista ei kuulunut ollenkaan, mutta katse kyllä välillä harhaili. Selvästi paremmin kyllä piti katsekontaktia kuin ennen. Mitenköhän sain opetettua, että se pitäis päätä maassa etutassujen välissä?? Silloin se ainakin pysyis paikallaan..

Pyörätiellä otin sitten vielä vähän seuraamista. Se on alkanut nyt sujumaan taas paremmin. Kontakti pysyy melko hyvin, mutta tuo liukas tie oli vähän hankala treenipaikka. Hyvä mieli kuitenkin jäi.

Kotona mietittiin vielä kaukoja ja pikkuisen ruutua. Kaukot menee ihan hyvin. Paitsi se seiso-istu. Oon vähän pitänyt noista kaukoista lomaa välillä ettei tuu kyllästys.

Toivotaan kuivempia kelejä, että päästäis paremmin treenaamaan.